käyttispäivitys Vol I

Jotenki kävi sillälailla että käyttis Mondeo vaihtu tälläseen laitokseen, Dodge Dakota 1989 pikku pick-uppiin. Lowtoyssin aikanaan rakentama auto, joten vaikutti hyvältä ostokselta, ja vuoden päivät tuli ajeltua ilman mitään huolia, joten eipä puhunut myyjä tai rakentaja paskaa, propsit sinne Tomille hesaan.

 ( Lowtoys.fi )

Syksystä haettiin Rikun kanssa mopsi Vantaalta, ja yllärinä kotipihassa paljastu lavalta joulukuusenjalka ja harkkotiili. Muuta yllättävää ei ilmennyt paitsi oikeesti ihan ok ajo-ominaisuudet.

Sisältähän tää oli niin kasaria että yökötti, kahdeksakytluvullahan ei ollut maailmassa muita värejä kuin punainen tai tommonen yököttävä sininen, ainakin mitä autojen sisustoihin tuli. Syy hyviin ajo-ominaisuuksiinkin paljastui, Grantin kumiratti!

Koska autolle ei tarvinu mitään tehä, niin aloin hamstraamaan perus moparin kulutusosia, eli kaikkea mikä löyty. Palaneesta samanmoisesta autosta löyty erittäin huokeesti täydellinen etuakseli, joten sehän syksyn pimeinä iltoina haettiin kuleksimasta. Parasta reissussa oli että sain ajaa aidolla Chevy Vanilla, kiitos siitä Jyri.

Ja kerran kun aloin tekemään, niin kikkailukshan se meni, kaikki putsattiin ja maalattiin ja lopuks vielä hifistelin yksityiskohdat kuntoon. Vaikea saada nykyään kuulemma moisia akseleita, joten ihan hyvähän tommonenkin on sitte olla...

Meni taas muutama kuukausi kovaa ajoa , ja koska vieläkään mikään ei pettänyt, hankin lisää varaosia: koko jakolaatikko, eli np231 ja ohjaustehostimen pumppu, lähti kaksinumeroisella summalla, joten sehän oli sitten otettava talteen...

ja koska taas oli aikaa, hinkkasin lootan puhtaaks, ja maalasin. Ja maalauksen jälkeen meni taas kikkailun puolelle.

Tuli hetken mielijohteena ostettua ämpärillinen mittareita, tietenkin halvimpia mahdollisia. Töissä laserilla leikkelin telineen ja tuli oikee viimesen päälle.

Soviteltiin Rikun kanssa kojelaudan päälle, nyt on puntareita sitte joka lähtöön...vielä kun jaksais kytkeä ne...

Yks ruostekohta oli etulattiassa tiedossa jo ostohetkellä, mutta ei jaksanu alkaa sitä tekemään kuin vasta talven jälkeen, eli sisuta purkuun ja kattomaan mitä etulattiasta on jäljellä...

Alhaalta päin pieni sormenpään kokonen reikä, sisältä sitte perus savotta. Märkä matto ja vaimennusvilla ni päässy muhimaan, haperoa löyty sen verran että leikattiin isompi pala kerralla pois, niin pääsi kotelonkin tekemään uusiks. Ja Riku voi kertoa kuinka hyvä oon leikkaamaan korjauspaloja...

Samalla tuli hiottua pohjasta kaikki pintaruosteet ja massattua saumat, maalia ja ruostesuojaa riittää niin että ei ruostu ikinä, tai jos ruostuu niin pelkkää maaliakin on paksummalti kuin tojotissa peltiä.

Talvi meni siinä ajellessa ja jotenki ei meinannut nesteet kiertää niinkun pitäis, tätä ongelmaa sitten mietittiin ihan Mäntsälän chapterin voimin, vaihtoon meni niin termarit, letkut, syylärinkorkit ja ei lämmenny niin ei lämmenny. Sitten yks aamu tuli se tuttu glykolin haju kabiiniin ja ikkunaan harmaa kalvo. Kenno vaihtoon. samalla kun lattiaa tehtiin niin aateltiin Rikun kanssa pikaseen vaihtaa kenno. Voi vittu. Tulihan se kotelo lopulta sieltä pois, ja kaikki 50 (oikeesti) pientä ruuvia saatiin tosta boksista auki niin kennohan sielä vuoti, ja isosti. Uusi Hecho-En-Mexico valmiste sisään ja johan alko tarkenemaan. Loppu keittämiset ja muut ongelmat kerrasta.

Sisusta saatiin kuntoon ja Dodge jäi sitten talliin kun Volvon sai ajoon. Jukka Senior sitten notku tallilla ja huomas että rungossa on hapanta. Eläkeläismiehellä kun ei muuta sitten ookkaan kuin aikaa ja intoa näitten mutterilinkojen kanssa touhuta, päätti tehä koko eturungon uusiksi samalla kun sen nyt putsas ja maalas, sitten sen rungon keskiosan...

...ja sit sen takaosan kans. Tankin kannakkeet oli huonot, ja ne päätettiin vaihtaa, helpoin tehä kun lava on pois. Riku nukku ja me muut tehtiin hommia.

Ite olin viikot Hämeenlinnassa, ja tuli vaan faijalta puhelu että putsailin sen koko Dogen rungon ja maalasin ja suojasin ja vahvistelin ja tein muutenkin siitä tosi hyvän. No, tähän voi vaan vastata että helvetin hyvä homma.

Samalla sitten kun lava kerran nyt oli pois niin mutterinkiillotus lähti taas käsistä, ja muutaman palkin korjauksen jälkeen aloin hiomaan akselistoa puhtaaks, puhtaaseen putkeen vaan sinkkiä päälle...

...sinkin päälle ruosteenestomaalit...

...ja sitten hopeetä että kiiltelee kivasti. Samalla nyt kun taas Jukka Sr. päivät kikkaili tallilla niin ilmesty uudet jarruputket ja polttoainelinjat. Kätevä jätkä.

Putkisto oli mitä oli, ja vuoti joka liitoksesta niin nyt kun oli tilaa niin tein uuden. Pari metriä meni romuun ja loput taas hipoilin kuumakestomaalilla mustaks, klemmareita myöten. Jos Devini nyt kuulis kun tuun käymään...

Sitten, vihdoinkin päästiin tekemään mitä oli tarkotuskin, eli tankin kiinnikkeet. Ne oli huonot ja niiden kiinnityskin oli huono, ei mihinkään sano Riku, ja sano että tehään rosterista. Tulkoon rosteriset tankinpannat, ja rosteriset tankinpannat tuli. Overkillinä laitettiin vielä kahdet päällekkäin. Peräöljyt vaihdoin ja samalla maalailin murikan kopan.

Siinä alkas koko pakaetti olla lavan alla valmiina, ruosteenestomaalia, kotelosuojaa ja alustamassaa on niin perkeleesti, ei ruostu ikinä.

Siinä vielä vähän yleiskuvaa, palkkia piti pätkä uusia, mutta muuten ei ollu routahommia rungon osalta. Hyvin istuu putkikin paikalleen.

 Tässä vaiheessa ois pikku-dodge tällähetkellä, paitsi että taas se soitti ja sano että lavakin on nyt putsattu ja massattu ja laitettu paikalleen...eli perus eläkeläis hommia.